Olen Kati Aviron-Violet, vuonna 1967 syntynyt suomalaisnainen.
Olen tehnyt näitä töitä vuoden 2006 alusta lähes päivittäin. Kaikki alkoi kun löysin netistä kuvia niin huumaavista töistä, etten voinut muuta kuin yrittää jotakin samantyyppistä itsekin.
Olen tehnyt "aina" käsilläni jotakin, joten puuhaan tarttuminen ei sinänsä ollut uusi eikä varsinkaan ihmeellinen asia minulle tai läheisilleni.

Aluksi oli vain kova into tehdä. Etsin minulla jo olevia materiaaleja, mutta aika pian huomasin että niillä ei pitkälle päästä. Piti ostaa pensseleitä, maaleja, papereita jne.
Nyt, kun olen tehnyt näitä juttuja jo pian vuoden verran käytän edelleen paljon täysin ilmaista materiaalia. Hyvänä esimerkkinä ovat kenkälaatikot, joita otan kauppojen edustalta paperinkeräyspäivinä. Joidenkin laatikoiden pahvi on erittäin laadukasta - aivan yhtä hyvää, kuin jos ostaisin pohjan kaupasta. Sitä paitsi tällä tavalla toteutuu kierrätyskin!

Ostan tuotteita mieluummin vaikka rautakaupoista (esim. eyeletit ja suuret pensselit), sillä olen huomannut että askartelu- ja paperiliikkeet rahastavat joskus rankasti.
En osta lainkaan mitään "valmiiksi tehtyä". Nyt näyttävät scrapbooking-jutut olevan muotia, ja kaupoista voi ostaa "vanhoja" niitä ja näitä - yleensä jotakin muovista roinaa, mistä on tehty vanhannäköistä. Noille on asiakkaansa ja hyvä että valikoimaa on. Haluan itse käyttää kuitenkin vaikkapa löydettyjä tavaroita. Ei minua hävetä penkoa roskalavojakaan! Monia juttuja voi tehdä myös itse. Teelläkin voi värjätä papereita ja ne näyttävät paremmilta kuin kaupasta ostetut "vanhennetut" paperit.

Minulla on yleensä koko ajan kesken muutama työ. Silloin kun yksi ei etene, jatkan toisella. Jätän aivot työskentelemään ja ratkaisu syntyy tavallaan kuin itsestään. Sitten vain liitän oikeat osat yhteen. Ajattelen niin, että vaikka monet eri vaihtoehdot ovat mahdollisia (tämä valokuva saattaisi sopia tuon taustan kanssa..mutta toisaalta tuonkin), niin kaikelle on kuitenkin vain yksi "oikea" paikka. Kun se paikka löytyy, kuuluu päässä klik. Tuon pienen äänen takia - muun muassa - teen näitä kuvia.

Monet kysyvät miten kauan menee yhden työn tekemiseen. Vakiovastaukseni on totuudenmukainen: riippuu työstä. Aina ei ole niin että pienen työn tekee nopeasti ja suureen menee kauan aikaa. Työ, jossa on vain muutamia osia (vaikkapa tausta, valokuva tai muu kuva, tekstiä) saattaa teknisesti sujua hyvin nopeasti. Sitä ennen on kuitenkin voinut kulua pitkä aika sopivien osien etsimiseen.

Ihmisiä kiinnostaa yleensä myös se, mistä saan materiaalit töihini. Olen jo kauan sitten ostanut ja jemmannut mm. vanhoja Suomen kuvalehtiä. Kun ostin ne (noin 15 vuotta sitten!), niistä pyydettiin vain n. 1 markka/kpl. Tiedän, että nykyään saa maksaa aika tavalla enemmän. Olen aina myös ollut haukkana paikalla kun eri paikoista on poistettu kirjoja joko ilmaiseksi, tai hyvin halvalla. Kaikki oppaat ja vanhat koulukirjat ovat suosikkejani.

Minulla on onnekseni mahdollisuus käydä usein Ranskassa, ja olen havainnut Emmauksen kirpputorit (vähän kuin paikallinen NMKY tai NNKY?) hyviksi. Niissä ei pyydetä suuria rahoja ja tarjolla on paljon ja vaikka mitä. Olen ostanut pinoittain kirjoja ja vanhoja papereita juuri tällaisista paikoista. Valitettavasti vanhoja valokuvia en niistä ole löytänyt.

Valokuvia olen ostanut mm. Amsterdamista  kirpputoreilta, ja Suomessa olen saanut niitä sukulaisilta ja ystäviltä. Muutamia olen ostanutkin. Haagista olen tehnyt löytöjä myös kierrätyskeskuksen kirpputoreilla. Sieltä olen hankkinut kirjoja ja ihania nuottipapereita. Muutettuamme kesällä 2007 Brysseliin avautui uusi paratiisi minulle. Kaupunkihan on täynnä loistavia paikkoja tehdä löytöjä!

Kokeilen mielelläni uusia asioita ja oma tyyli alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Tarkoitan tällä, että alan huomata minkä tyyppisiä töitä teen mieluiten ja mikä mielestäni onnistuu parhaiten. Haluan silti säännöllisesti tehdä jotakin sellaistakin, mikä ei ole niin "omaa". Koskaan en kuitenkaan tee työtä joka olisi omasta mielestäni ruma, tai mistä en itse pidä. Saatan kuitenkin vaikka tarttua väriin josta en itse tykkää - ja voin yllättyä iloisesti kun se sopiikin valmiiseen työhön hienosti! Eli yritän olla kangistumatta tekemään vain yhdenlaisia juttuja.

Joku on kysynyt onko minulla joku studio tai muu oma tila töitäni varten. Ei ole, valitettavasti. Aloitin kaiken olohuoneen suuren ruokapöydän äärellä. Aika pian kyllästyin kuitenkin siihen, että aina piti raivata pois värit ja paperit syömistä tai muuta varten. Valloitin itselleni pienen tilan työhuoneesta. Minulla ei ole käytössäni edes kokonaista pöytää, sillä printteri vie pöydästä osan. Pöydän alla on eri kokoisia laatikoita, joissa säilytän valmiita töitä. kirjoja, papereita jne. Leveällä ikkunalaudalla pöydän vieressä pidän maalit, pensselit ja kaikki litkut ja muut.

Tila alkaa käydä kuitenkin koko ajan pienemmäksi ja halu saada oma tila kasvaa. Siihen ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuutta, joten varsinkin jos tekemäni työ on kovin suuri (tai ikkunasta vetää ilkeästi..) teen hommia eteisen lattialla, tai olohuoneessa.

Olen myynyt jonkun verran näitä töitäni ja mielelläni myyn jatkossakin. Minulla on haave, että ajan myötä voisin tehdä vieläkin enemmän ja kunnon tiloissa.

Aika näyttää mitä tästä tulee.

Kun olin lapsi äitini kävi ennustajalla. Tämä kertoi että sinulla on tytär, joka tulee menemään naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, muuttaa ulkomaille ja heillä on kaksi lasta. Tyttärellä tulee olemaa oma yritys siellä ulkomailla.

Kaikki muu on jo totta. Viimeisen kohda täyttyminen voi olla totta myös joku päivä.