Tein lahjaksi ystävälle vanhasta kirjasta uuden. Sen nimeksi tuli RAVINTOA MASULLE JA MIELELLE.
Käytin vanhaa ruotsalaisesta divarista ottamaani kirjaa. Myyjä oli pannut kadulle kaupan eteen kirjoja joita sai ilmaiseksi kantaa pois. Tuo oli historiankirja neljäkymmentäluvulta.
Hinkasin kannesta tekstin pois hiekkapaperilla ja laitoin uuden nimen leimasinkirjaimilla. Kivan kuvan kannessa säästin.
Revin suurimman osan sivuista pois, liimasin sitten paksuja sivuja liimaamalla yhteen aina n. 10 sivua. Kaiken kaikkiaan sivuja tuli näin parikymmentä. Kirja tuskin pysyi kasassa, joten sitä sitten paikkailin mm. laastarilla...
Kirjassa on kaikenmaailman pikku taskuja joista voi löytää vaikkapa onnen avaimet, kuten tässä.
Kirjassa on siis reseptejä joista itse pidän ja kuvia ja pieniä mietelmiä elämästä.
Olen sutinut sivut (melkein kaikki) valkoisella akryylimaalilla niin, että vanhan ruotsinkielinen teksti ja opiskelijan kirjoittamat muistiinpanotkin kuultavat paikoitellen läpi.
Kirjan yleissävy on vaalea, mutta siellä on joitakin hiukan värikkäämpiäkin sivuja.
Tätä oli valtavan hauska tehdä. Koko ajan hykertelin mielessäni kun ajattelin mitä lahjan saaja mahtaa sanoa mistäkin sivusta...
Käytin monta kuvaa mm. vanhasta kalenteristani. Leikkelin niitä kuviosaksilla ja sudin maaleja päälle.
Sivuista tuli siis tarkoituksella todella paksut ja jäykät.
Kirja on melko painava.
Käytin kirjassa myös mm. vanhoja pitsejä pitämässä sivut paikallaan.
Niin, kuten sanottua, kirjaa oli valtavan mukava tehdä. Aion tehdä joskus toisenkin, kolmannenkin...Lahjan saajan ilmeistä päätellen se oli myös mukava saada. Hän sanoikin minulle; "ei mulle kukaan ole tällaista ennen tehnyt"...
Käytin vanhaa ruotsalaisesta divarista ottamaani kirjaa. Myyjä oli pannut kadulle kaupan eteen kirjoja joita sai ilmaiseksi kantaa pois. Tuo oli historiankirja neljäkymmentäluvulta.
Hinkasin kannesta tekstin pois hiekkapaperilla ja laitoin uuden nimen leimasinkirjaimilla. Kivan kuvan kannessa säästin.
Revin suurimman osan sivuista pois, liimasin sitten paksuja sivuja liimaamalla yhteen aina n. 10 sivua. Kaiken kaikkiaan sivuja tuli näin parikymmentä. Kirja tuskin pysyi kasassa, joten sitä sitten paikkailin mm. laastarilla...
Kirjassa on kaikenmaailman pikku taskuja joista voi löytää vaikkapa onnen avaimet, kuten tässä.
Kirjassa on siis reseptejä joista itse pidän ja kuvia ja pieniä mietelmiä elämästä.
Olen sutinut sivut (melkein kaikki) valkoisella akryylimaalilla niin, että vanhan ruotsinkielinen teksti ja opiskelijan kirjoittamat muistiinpanotkin kuultavat paikoitellen läpi.
Kirjan yleissävy on vaalea, mutta siellä on joitakin hiukan värikkäämpiäkin sivuja.
Tätä oli valtavan hauska tehdä. Koko ajan hykertelin mielessäni kun ajattelin mitä lahjan saaja mahtaa sanoa mistäkin sivusta...
Käytin monta kuvaa mm. vanhasta kalenteristani. Leikkelin niitä kuviosaksilla ja sudin maaleja päälle.
Sivuista tuli siis tarkoituksella todella paksut ja jäykät.
Kirja on melko painava.
Käytin kirjassa myös mm. vanhoja pitsejä pitämässä sivut paikallaan.
Niin, kuten sanottua, kirjaa oli valtavan mukava tehdä. Aion tehdä joskus toisenkin, kolmannenkin...Lahjan saajan ilmeistä päätellen se oli myös mukava saada. Hän sanoikin minulle; "ei mulle kukaan ole tällaista ennen tehnyt"...